Koronakriisi, siksi sitä kai voi sanoa, on käynnistänyt eettisen keskustelun. Keskustelua käydään Kotikaaressa muun muassa ikäihmisten suojelusta, tietosuojasta, suojaimista, viestinnästä.

Meidän tehtävänä Kotikaaressa on suojata asukkaamme sekä henkilöstömme

Suojaaminen on osoittautunut varsin haastavaksi. Vuokraseniorikohteissa, joissa on sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän asettamat vierailukiellot, on tuonut mukanaan keskustelua siitä, voidaanko yli 70-vuotiaat asettaa vuokraamaansa huoneistoon ikään kuin kotikaranteeniin? Pohdintaan on tullut myös kysymys siitä, miten tietosuoja toimii siinä kohtaa, kun läheiset eivät voi vierailla ja edunvalvonta hoitaa vain asukkaan raha-asioita. Kuinka suojataan yksittäisen asukkaan hyvä elämä vierailukiellon kohteena olevassa kerrostalossa, kun vuokranantaja ei voi tai saa tietoja hoidon piirissä olevista tai avun tarpeesta? Ratkaisuja on pitänyt innovoida tosissaan.

Toinen eettinen pohdinta on käyty suojaimista

Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) julkaisemien ohjeiden jälkeen tänne kentälle tulee yleensä sotekuntayhtymän ohjeet, jotka ovat olleet osin erilaiset suojainten käytön osalta kuin mitä STM on linjannut. Valtakunnassa toimitaan palvelutaloissa eri tavoin asukkaiden ja henkilöstön suojaamisessa.  Joillain paikkakunnilla käytetään kankaisia suu-nenäsuojaimia. THL jopa julkaisi niihin liittyvän käyttöohjeen. Toisilla paikkakunnilla, kuten täällä Etelä-Savossa, pitää olla käytössä kertakäyttöiset kirurgiset nenä-suusuojaimet.

Suojainkeskustelu on johtanut siihen, että sähköpostista tulvii eri valmistajien esitteitä suojaimista. Hyvä niin. Mutta. Hinnat ovat pöyristyttäviä. Kirurginen kertakäyttöinen nenä-suusuojain maksaa normaalisti 6 – 30 senttiä kappale. Nyt niistä pyydetään 2,20 euroa kappaleelta! Kun kuulimme nuo pöyristyttävät hinnat ja saimme tiedon STM:n linjauksista, otimme käyttöön suunnitelma B:n, jonka mukaan tilasimme kankaisia nenä-suusuojuksia paikalliselta ompelimolta. Jotta suojaimet riittävät ja rahamme myös. Toisin kävi. Essoten ohjeen mukaan kertakäyttöisillä suojaimilla mennään. Joten tilaus peruttiin. Nyt toivotaan, että kohtuuhintaisia suojaimia saadaan ja että ne ovat laadultaan sellaisia kuin pitääkin.

Mietimme, voiko tosiaankin olla niin, että eri puolella valtakuntaamme voidaan tosiaankin toimia eri tavoin suojautumisen osalta? Eikö suojauksien osalta tulisi olla yhtenäinen käytänne?

Viestintä ja tiedotus on ollut eettisen pohdinnan kolmas kohde

Koronakriisin alkuvaiheen viestintä ja tiedotus oli varsin sekavaa ja jäsentymätöntä niin valtakunnallisesti, alueellisesti kuin paikallisestikin. Se oli varsin ymmärrettävää. Olihan tilanne kaikille uusi. Todella erikoisia aikojahan tässä eletään. Tietoa liikkui paljon ja tarvittavaa tietoa etsittiin ja sitä saatiin. Olen iloinnut tästä ratkaisukeskeisyydestä, joka on ollut vallalla tässä haastavassa tiedonkulussa.  Olisi kuitenkin voinut olettaa, että viestinnän linjaukset ja tiedotussuunnitelma olisi varsin pian saatu sujuvaksi ja näkyväksi.

Tulevaisuutta silmällä pitäen olemme pohtineet sitä, että tulisiko jatkossa olla yksi taho, joka ohjeistaisi kaikkia, siis valtakunnallinen taho tätä asiaa hoitamaan? Pohdimme myös resurssien käyttöä. Onko tuntumamme oikea, tuhlataanko resursseja turhaan, kun niin monet kunnat ja erva-alueet laativat samoja ohjeita ja sitten jakelevat niitä omilleen? Kyllä samat nenä-suusuojainten käyttöohjeet tai muut vastaavat ohjeet ovat samat kaikille. Emme jaksa uskoa, että Lapin alueella suojaimen käyttöohje on erilainen kuin Etelä-Savossa tai Uudellamaalla.

Me teemme parhaamme turvataksemme asukkaamme ja henkilöstömme. Toistaiseksi elämä palvelutaloissamme ja vuokraseniorikohteissamme on sujunut hyvin. Toivokaamme, että näin se myös jatkuu.

Näillä mietteillä toivotan Hyvää Pääsiäistä!

Riitta Paasivuori

toimitusjohtaja